Ihmiskeskeisen suunnittelun ISO standardit

HumanTech-ideologian mukainen ihmisvetoinen suunnittelu koetaan kansainvälisesti niin merkittäväksi, että monet sen osa-alueet ja käyttökohteet on ISO standardoitu. Standardeja löytyy useista ”standardiperheistä”, mutta erityisesti ISO 9241 -perhe keskittyy ihmisvetoiseen suunnitteluun. Kannustammekin ottamaan nämä standardit työkaluiksi laitteiden ja käyttöliittymisen suunnitteluun – ja laajemminkin organisaation ohjenuoraksi!

ISO 9241 standardit – ihmiskeskeisen suunnittelun raamit

ISO 9241 on standardisarja, joka asettaa raamit ihmiskeskeiselle suunnittelulle (HCD) sekä ihmisen ja järjestelmän väliselle ergonomialle. Ydinajatuksena on, että teknologia tulee suunnitella käyttäjänsä, ihmisen, ehdoilla. Tämä varmistetaan ottamalla käyttäjät tiiviisti mukaan koko kehitysprosessiin, joka taas perustuu laajasti tutkittuun tietoon käyttäjistä, heidän tehtävistään ja toimintaympäristöstään.

Kehitysprosessi etenee iteratiivisesti, jolloin sen suuntaa tarkistetaan jatkuvan arvioinnin perusteella. Työ vaatii monialaista tiimiä, joka yhdistää tekniset, liiketoiminnalliset ja inhimilliset näkökulmat tasapainoiseksi kokonaisuudeksi.

Standardi kattaa järjestelmien koko elinkaaren aina ideoinnista käytöstä poistamiseen saakka. Tavoitteena on mitattava ihmiskeskeinen laatu, joka näkyy sujuvana käytettävyytenä, saavutettavuutena ja positiivisena käyttäjäkokemuksena. Samalla varmistetaan, että ratkaisut ovat turvallisia ja edistävät käyttäjiensä hyvinvointia.

Strategisesti ISO 9241 varmistaa, että teknologia palvelee ihmisen tavoitteita, ei toisinpäin. Se kääntää ihmiskeskeisyyden konkreettisiksi liiketoimintahyödyiksi. Sujuvampi työ lisää tuottavuutta, vähentää koulutustarpeita ja parantaa turvallisuutta ennakoimalla riskejä. Standardi on johdon ja suunnittelijoiden työkalu kaikkialla, missä ihminen ja kone kohtaavat – perinteisistä ohjelmistoista aina turvallisuuskriittiseen teollisuuteen ja uusiin tekoälyratkaisuihin, joissa hallittavuus ja ennustettavuus ovat onnistumisen ehto.

Nostamme tässä esiin kolme standardiperheen osaa. Ne ovat yleisluontoisia työkaluja sekä tuotteiden että itse organisaation kehittämiseen. Tarkempaa tietoa ja itse standardit saa ISO:n tai SFS:n sivustoilta. Mekin autamme mielellämme eteenpäin, mutta emme ole standardointi- tai auditointitaho.

Ihmisen ja järjestelmän vuorovaikutuksen perusteet (ISO 9241-110)

Standardi ISO 9241-110 (Interaction principles) määrittelee laadulliset kriteerit ihmisen ja järjestelmän väliselle vuorovaikutukselle. Sen tavoitteena on ohjata käyttöliittymien suunnittelua ja arviointia tavalla, joka parantaa järjestelmien käytettävyyttä, saavutettavuutta ja käyttäjäkokemusta sekä vähentää käytöstä aiheutuvia haittoja.

Standardin soveltaminen auttaa välttämään yleisiä käytettävyysongelmia, kuten tarpeettomia välivaiheita, harhaanjohtavaa tietoa ja vaikeaa virheistä toipumista. Organisaatiolle se toimii strategisena työkaluna, joka muuttaa ihmiskeskeisen laadun mitattavaksi varallisuudeksi, vähentää tukikustannuksia ja minimoi riskin rakentaa järjestelmiä, joita ihmiset eivät osaa tai halua käyttää.

Standardi löytyy ISO:n verkkokaupasta täältä ja SFS:n verkkokaupasta täältä. (Linkit avautuvat uusille välilehdille)

Standardin keskeiset periaatteet

  • Järjestelmä on tehtävään sopiva, kun se tukee käyttäjää hänen tavoitteidensa saavuttamisessa tehokkaasti ja ilman tarpeetonta kuormitusta (Suitability for the user’s tasks)
  • Järjestelmän käytön, tilan ja mahdollisten toimintojen on oltava käyttäjälle ilmeisiä ilman ulkoisia ohjeita tai tutkimista (Self-descriptiveness)
  • Järjestelmän on toimittava ennustettavasti ja johdonmukaisesti noudattaen käyttäjän aiempaa kokemusta ja yleisiä käytäntöjä (Conformity with user expectations)
  • Järjestelmän on tuettava käyttäjää toimintojen löytämisessä, oppimisessa ja muistamisessa (Learnability)
  • Käyttäjän on voitava hallita vuorovaikutuksen tahtia, järjestystä ja keskeytyksiä (Controllability)
  • Järjestelmän on aktiivisesti ehkäistävä virheitä, siedettävä niitä ja autettava toipumaan niistä (Use error robustness)

Järjestelmän on esitettävä tietoa kutsuvasti ja motivoivasti, mikä edistää jatkuvaa käyttöä ja luottamusta (User engagement)

Ihmiskeskeinen suunnittelu vuorovaikutteisiin järjestelmiin (ISO 9241-210)

Standardi ISO 9241-210 (Human-centred design for interactive systems) määrittelee periaatteet ja aktiviteetit interaktiivisten järjestelmien ihmiskeskeiselle suunnittelulle (HCD). Siinä järjestelmät nähdään työkaluina ihmisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Standardi on menetelmäriippumaton (agnostinen), eli sitä voidaan soveltaa niin ketterissä malleissa (Agile), vesiputousmallissa kuin nopeassa sovelluskehityksessäkin.

Standardi antaa organisaatiolle keinoja parantaa sijoitetun pääoman tuottoa kasvattamalla tuottavuutta, laskemalla tuki- ja koulutuskustannuksia sekä minimoimalla kalliit muutoskustannukset myöhemmissä vaiheissa. Se muuttaa ihmiskeskeisen laadun hallittavaksi prosessiksi ja strategiseksi varallisuudeksi.

Standardi löytyy ISO:n verkkokaupasta täältä ja SFS:n verkkokaupasta here. (Linkit aukeavat uusille välilehdille) 

Standardin ensisijainen tavoite on tehdä järjestelmistä käytettäviä ja hyödyllisiä keskittymällä käyttäjiin, heidän tarpeisiinsa ja vaatimuksiinsa sekä soveltamalla ergonomia- ja käytettävyystietoa. Se pyrkii

  • Parantamaan inhimillistä hyvinvointia, käyttäjätyytyväisyyttä ja saavutettavuutta.
  • Lisäämään tehokkuutta ja vaikuttavuutta järjestelmien käytössä.
  • Vähentämään käytöstä aiheutuvia haittoja, kuten terveys- ja turvallisuusriskejä tai taloudellisia menetyksiä.
  • Minimoimaan järjestelmäkehityksen riskejä, kuten tilanteita, joissa lopputuote ei vastaa sidosryhmien tarpeita tai käyttäjät hylkäävät sen.
  • Edistämään kestävää kehitystä (sustainability) huomioimalla tuotteen koko elinkaari ja vähentämällä hukkaa tehokkuuden kautta.

Jotta suunnitteluprosessia voidaan kutsua standardin mukaiseksi, sen on noudatettava seuraavia kuutta periaatetta:

  1. Suunnittelu perustuu selkeään ymmärrykseen käyttäjistä, tehtävistä ja ympäristöistä
  2. Käyttäjät ovat mukana koko suunnittelu- ja kehitysprosessin ajan
  3. Suunnittelua ohjaa ja jalostaa käyttäjäkeskeinen testaus ja arviointi
  4. Prosessi on iteratiivinen
  5. Suunnittelu kattaa koko käyttäjäkokemuksen (UX)
  6. Suunnittelutiimi on monialainen

Standardi myös määrittelee iteratiivisen ydinprosessin periaatteet. Ne koostuvat neljästä toisiinsa kytkeytyvästä työvaiheesta

  1. Käyttökontekstin ymmärtäminen ja määrittely: Tunnistetaan käyttäjäryhmät, heidän ominaisuutensa, tavoitteensa sekä tekninen, fyysinen ja sosiaalinen ympäristö.
  2. Käyttäjävaatimusten määrittely: Muunnetaan kontekstitieto testattaviksi ominaisuuksiksi, jotka huomioivat myös ergonomiastandardit ja liiketoiminnan tavoitteet.
  3. Suunnitteluratkaisujen tuottaminen: Luodaan ratkaisuja, kuten skenaarioita ja prototyyppejä, jotka tekevät suunnitelmista havainnollisia ja testattavia.
  4. Suunnittelun arviointi suhteessa vaatimuksiin: Suoritetaan käyttäjätestausta tai asiantuntija-arviointeja sen varmistamiseksi, että järjestelmä on käytettävä ja täyttää asetetut tavoitteet.

Ihmiskeskeisen suunnittelun prosessit organisaatiossa (ISO 9241-220)

Standardi ISO 9241-220 (“Processes for enabling, executing and assessing human-centred design within organizations”) on prosessimalli, jonka avulla organisaatiot voivat johtaa, toteuttaa ja arvioida ihmiskeskeisen suunnittelun (HCD) kyvykkyyttään. Siinä missä sarjan osa 210 keskittyy yksittäisen projektin suunnitteluprosessiin, osa 220 laajentaa näkökulman koko organisaation hallintomalleihin ja strategiseen johtamiseen.

Standardi muuttaa ihmiskeskeisyyden subjektiivisesta “fiiliksestä” hallittavaksi ja mitattavaksi laadunvarmistusprosessiksi. Se tarjoaa selkeät kriteerit, joiden perusteella organisaation kypsyyttä voidaan auditoida. Se myös määrittelee asiakirjat (kuten Context of Use Description ja Evaluation Report), jotka toimivat todisteena laadukkaasta kehitystyöstä. Standardi tarjoaa sen kriittisen rakenteen ja uskottavuuden, jota tarvitaan siirryttäessä pelkästä teknisestä suorittamisesta kohti ihmisvetoista arvonluontia. 

Standardi löytyy ISO:n verkkokaupasta täältä ja SFS:n verkkokaupasta here. (Linkit aukeavat uusille välilehdille)

Standardin ensisijaisena tavoitteena on varmistaa, että ihmiskeskeinen laatu (Human-Centred Quality) toteutuu järjestelmien koko elinkaaren ajan aina strategiasta tuotteen käytöstä poistamiseen. Tavoitteet voidaan tiivistää seuraavasti:

  • Tehdään ihmiskeskeisyydestä organisaation normaali toimintatapa ja kytketään se osaksi liiketoimintastrategiaa.
  • Tunnistetaan ja minimoidaan taloudelliset, terveydelliset, turvallisuuteen liittyvät ja brändirisit, jotka johtuvat huonosta käytettävyydestä.
  • Osoitetaan HCD:n arvo tuottavuuden kasvun, tukikustannusten laskun ja paremman markkina-aseman kautta.
  • Tarjotaan työkaluja organisaation nykyisen HCD-kypsyyden mittaamiseen ja puutteiden tunnistamiseen.
  • Varmistetaan, että HCD on saumaton osa järjestelmäkehityksen elinkaarta (SDLC) eikä erillinen saareke.

Standardin logiikan ytimessä on ajatus, että organisaation prosessien on todistettavasti tuotettava ihmiskeskeistä laatua, joka koostuu neljästä osa-alueesta:

  1. Käytettävyys (Usability)
  2. Saavutettavuus (Accessibility)
  3. Käyttäjäkokemus (User Experience, UX)
  4. Haittojen välttäminen (Avoidance of harm from use)

Standardi jakaa vastuut ja työvaiheet neljään hierarkkiseen kategoriaan

Tämä taso on suunnattu ylimmälle johdolle. Sen tehtävänä on sisällyttää ihmiskeskeinen laatu osaksi yrityksen visiota, strategiaa ja investointipäätöksiä, kohdellen sitä strategisena varallisuutena (asset). Tärkeimpiä tuotoksia ovat HCD-politiikan luominen ja jatkuvan parantamisen ohjelman perustaminen.

Kategoria on tarkoitettu keskiportaan johdolle ja prosessinomistajille. Fokus on infrastruktuurissa: määritetään yhteinen terminologia, integroidaan HCD osaksi virallisia projektimalleja (kuten Scrum tai SAFe) ja varmistetaan riittävät resurssit, työkalut ja kompetenssit. Tähän kuuluu myös hankintojen hallinta ja UX-kriteerien asettaminen alihankinnalle.

Tämä vastaa ISO 9241-210:n ydinprosesseja, mutta pilkottuna hallittaviksi aliprosesseiksi projektipäälliköille ja asiantuntijoille. Se kattaa neljä päävaihetta: käyttökontekstin tunnistamisen, käyttäjävaatimusten määrittelyn, ratkaisujen suunnittelun (prototyypit) ja käyttäjäkeskeisen arvioinnin.

Tämä vaihe keskittyy järjestelmän operatiiviseen vaiheeseen. Siihen kuuluu järjestelmän käyttöönoton hallinta (koulutus ja tuki), laadun seuranta käytön aikana (analytiikka ja palautteet) sekä päivitysten ja käytöstä poiston hallinta niin, ettei käyttäjälle aiheudu haittaa.

Scroll to Top